Vierasblogi – Onnistumisen kokemus vai ulkoinen uramenestys?

Helsingin Sanomain säätiö on lähettänyt vuodesta 2006 alkaen suomalaisia toimittajia kouluttautumaan ulkomaisiin yliopistoihin. Tutkin vuosina 2014−15 stipendikauden vaikutuksia toimittajan työuraan.

Tutkimuksessa selvisi, että 91 prosenttia vastaajista on vaihtanut työtehtäviä stipendikautensa jälkeen1). Suurin osa muutoksista tapahtui toimittajien omasta halusta. Syyt olivat vaihtelevia, mutta selvästi huolestuttavin oli työnantajan lannistava asenne toimittajan ulkomaankokemusta kohtaan. Siinä missä 83 prosenttia vastaajista koki työnantajan suhtautuneen stipendikauteen etukäteen positiivisesti, vain 53 prosenttia koki saaneensa myönteisen vastaanoton palattuaan.

Mitä välissä tapahtui?

Stipenditoiminnan alkaessa säätiön tavoitteena oli, että toimittajat toisivat ulkomailla hankkimansa osaamisen takaisin kotiin työyhteisönsä yhteiseksi resurssiksi. Uramuutosten määrä yllätti säätiöläisetkin. Yksi ”aivovuodon” avaintekijä näyttäisi olevan työnantajien ohut sitoutuminen. Stipendikausi on selvästi työntekijän yksilöprojekti. Harva hakija oli edes kertonut työnantajalle aikeistaan, saati ehdottanut, miten stipenditutkimus voisi hyödyttää organisaatiota.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Vuosi on työpaikalla pitkä aika, ja jos yhteydenpito on vähäistä, stipendiaatti saattaa palata uuteen asentoon asettuneeseen työyhteisöön, jossa ei olekaan enää luontevaa omaa paikkaa. Ehkä pahimmassa esimerkissä esimies käski työntekijää unohtamaan kaiken, mitä tämä oli vuoden aikana oppinut, ja ryhtymään töihin. Työntekijä lähti talosta heti tilaisuuden tullen.

Tutkimus osoitti, että stipendiohjelmiin osallistuneiden toimittajien työtyytyväisyys on kasvanut. Stipendiä menestyksettä hakeneiden toimittajien verrokkiryhmässä työtyytyväisyys oli sitä vastoin heikentynyt.

Käytin tutkimuksessani Douglas T. Hallin luomaa proteaanisen urakäsityksen käsitettä. Proteus oli Kreikan mytologian hahmo, joka kykeni muuttamaan omaa muotoaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Proteaanisesti suuntautunut työntekijä asettaa psykologisen onnistumisen ulkoisen menestymisen edelle, sitoutuu työnantajan sijasta professioon ja arvostaa vapautta enemmän kuin johdonmukaista uraportailla nousua. Stipendiaatit osoittivat selviä proteaanisuuden merkkejä. Vuoden pituinen irrottautuminen omasta työarjesta sai monen tekemään ratkaisuja nimenomaan kokonaisvaltaista hyvinvointia kohti, vaikka se saattoikin merkitä samalla siirtymistä valtahierarkiassa alemmas. Proteaanisesti suuntautunutta työntekijää ei siis pidetä töissä komealla tittelillä ja paksulla tilipussilla, jos työ ei ole mielekästä ja sovussa muun elämän kanssa.

Viesti työnantajille on selvä.

1) Vastaajia oli 45, ja vastausprosentti 74.

maria_lassila_merisalo

 

 

 

 

 

 

 

Maria Lassila-Merisalo, FT, dosentti, työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä.

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+