Pitäisikö vielä olla innostunut?

Helsingin Sanomien mielipideosastolla kyseltiin jokin aikaa sitten, eikö työnhaun motiiviksi riitä raha. Kysymyksen esittänyt henkilö sai kannanottoonsa paljon kommentteja. Osa oli kirjoittajan kanssa yhtä mieltä siitä, että oman työmotivaation korostamista ja kutsumusta painotetaan rekrytoinnissa nykyään aivan liikaa. Valtaosa kuitenkin korosti, että uuden työntekijän palkkaava yrittäjä haluaa luonnollisesti aina palkata ihmisen, joka on valmis ponnistelemaan asiakkaiden parhaaksi ja yrityksen menestymisen eteen.

Työn tulevaisuutta koskevissa ennusteissa työntekijän innostuksen merkitys korostuu entisestään. ”Uusi työ” on nykyistä abstraktimpaa ja vähemmän ennustettavaa. Ennalta määriteltävät työt pystytään pitkälti korvaamaan automatisaation avulla, ja aikaisemmin määriteltyjä malleja siihen, miten ongelmia tulisi ratkaista ei ole. Tämän takia uusi työ on myös nykyistä työtä vaikeampaa.

Esko Kilven mukaan jälkiteollinen työ on jatkuvaa oppimista. Se on sitä, miten pystymme määrittelemään ja ratkaisemaan ongelmia ja kuinka pystymme teknologian ja muiden ihmisten avulla skaalaamaan syntyneet ratkaisut monistettavalle tasolle. Tällainen työ vaatii työntekijältä innostusta ponnistella yhä vaikeampien kysymysten ja ennakoimattomien tilanteiden edessä.

Tämän takia kysymykseen ”Pitäisikö vielä olla innostunut?” on helppo vastata myöntävästi. Innostua täytyy – jos ei tänään, niin viimeistään huomenna.

Innostus-sana kalskahtaa kuitenkin joidenkin suomalaisten korviin naiivilta. Tekesin rahoittaman Leading Passion -hankkeemme tutkimushaastatteluissa haastateltavat ovat kysyneet: ”Pitäisikö minun olla vielä innostunut?” Tämä kysymys kuvaa myös haastateltavien hämmennystä siitä, että he eivät koe jatkuvan pulppuavaa ”jalat irti maasta” -tunnetta päivittäisessä työssään, eivätkä käyttäydy stereotyyppisen innostuneesti ylävitosia paukuttaen, vaikka tekevätkin työnsä hyvin ja kehittävät sitä.

Näiden tutkimushavaintojen pohjalta teimme tänä keväänä yhdessä Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden KY-speksin kanssa videon ”Innostus näkyy ihmisissä eri tavalla”. Haluamme sen avulla murtaa sitä stereotyyppistä ajatusta, että innostus näkyy samanlaisena pöhinänä kaikkien käytöksessä. Jotkut toki innostuessaan hyppivät tasajalkaa, mutta se voi ilmetä monella muullakin tavalla; hiljaisempana ja hitaampana tai jopa töksäyttelevänä ja argumentoivana. Huomisen työssä tarvitaan kaikkien innostusta, mutta kaikkien ei tarvitse innostua samalla tavalla – tai ainakaan näyttää sitä ulospäin samalla tavalla kuin muut sen näyttävät.

Johanna Vuori

Julkaistu alunperin e-Signalsissa 21.4.2017.

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+